Töitä tehdään silloin kun niitä on tarjolla

Perjantaina sain päätökseen yhdentoista päivän työputken, joka huipentui pariin 16-tuntiseen päivään kahdessa eri työpaikassa. Päästessäni vihdoin tuon urakan jälkeen töistä pe klo 22, edessäni oli yksi vapaapäivä. Sunnuntaina siis jatkui taas työt. Sen verran arvokkaalta tuo yksi vapaa tuntui, että päätettiin Sofian kanssa lähteä hiukan patikoimaan. Ja patikoitiinkin sitten 27km, mutta siitä lisää erillisessä postauksessa. Ehkä olisi voinut levätä sen ainoan vapaansa 17 päivän aikana etenkin, kun ensi viikonloppu menee Nasta-leirillä teltassa yöpyen (siitäkin lisää erikseen vielä).. Onneksi nuorena sitä vielä jaksaa ja kuolema kuittaa univelat. Eiku?

Tuossa siis hiukan selittelyä kehnolle postailuaktiivisuudelleni. Yritän taas keritä useammin kirjoitteilemaan :)

Käytiin viime viikolla S:n kanssa metsässä juoksemassa mäkiä, hölkkäilemässä ja hiukan myöskin tekemässä lihaskuntoa Porin metsän ulkoilmapunttiksella. Juoksemisesta ei minun osaltani tule vieläkään oikein mitään: penikoihin ja nilkkoihin sattuu jo kilometrin kohdalla eikä kuntokaan salli mitään sen kummempia lenkkejä. S sen sijaan treenailee puolimaratonia varten.. Että hiukan olen jäänyt kelkasta, kun käytiin kuitenkin vuosi sitten yhdessä lenkillä ja oltiin samantasoisia juoksijoita :D

Superurheilullisesti puhelimessa ja salakuvauksen kohteena! Tuo kantamani S:n juomapullovyö oli kyllä kätsyn oloinen!

Aika pitkälti päivät kuluvat siivoustyön merkeissä (ma-pe klo 6-14) ja sen jälkeen olen niin kuollut, ettei liikunnasta tule mitään.. Onnea vain pääsykokeisiini ja cooper-testiin, kun en millään jaksa käydä lenkillä tai treenaamassa :D
Tällä hetkellä en ole varma jatkanko sijaisena vielä ensi viikolla tuossa siivouskohteessa, joten saattaapi olla, että tulee muutaman viikon "pakkoloma" taikka sitten ei. Mikäli työt loppuvat hetkeksi, minä lupaan panostaa siihen pahimpaan viholliiseeni eli juoksemiseen! Kesäksi olisi kuitenkin tiedossa noita siivousduuneja kokopäiväsesti, mikä on tietenkin aina plussaa. Ei tarvi jännittää, onko rahaa maksaa vuokraansa :D

Reippaana kahvitauolla!

Mäkijuoksua koirien kera

Lupasin lähteä siskoni S:n kanssa huomenna mäkijuoksemaan.. Kaikkeen sitä näköjään pitääkin mennä suostumaan! En pidä juoksemisesta ja vielä vähemmän mäistä. Niiden yhdistäminen takaa taatusti maksimaalisen nautinnon, NOT!
Oli pakko hiukan keulia ja käydä jo tänään koirien metsälenkin ohessa hiukan kokeilemassa, jaksanko kipittää huomiselle suunnittelemaani mäkeä edes kertaalleen ylös. Äipän spurttaillessa mäkeä eestaas, Vila ja Ratitakin halusivat tietenkin liittyä mukaan. Hiukan meni epäreiluksi tuo touhu kyllä siinä kohtaa.. Jäin ihan totaalisesti noiden vauhtimanetojen kelkasta! :D

Onneksi on värikkäät vaatteet, kun eihän minua muuten edes erottaisi tuolta horisontista :D

Ratita ihmettelee, mikä p*rkele kestää!?

Harjoiteltiin Vilan kanssa lisäksi ihan peruslenkkeilyä juosten. Villahan on oma bravuurinsa nimeltään "jalkoihin sinkoaminen kesken lenkin", ja sitä tapahtuu melko usein ihan kävellessäkin. Yritin siis kehumalla saada tuolle taulapäälle kalloon, että idea on mennä eteenpäin ja ihannetapauksessa jopa hieman vetää laiskaa emäntää perässään. Hiukan tuli ikävä sotakoirien kanssa juostuja canicross-lenkkejä, joilla ei paljoa tarvinnut itseään eteenpäin ponnistaa. Riitti, kun viitsi hiukan nostella jalkojaan ja jarrutella.. Mutta enköhän minä tuosta Vilastakin vielä juoksukaverin saa ;)

Kuvat ovat action-kameralla otettuja ja kuten näkyy, laatu on suorastaan täyttä shaibaa. Pahoitteluni siitä siis..

PS. Kerroin eilen menväni Fitness24seven:lle tutustumaan, mutta paskat menin! Siellä maksaa kokeilukerta kympin ja mikäli sitoutuu jäseneksi kahden viikon sisään, tuon kympin saa hyvitystä liittymismaksusta.. Aika naurettavaa, etteikö salilla saa käydä kertaa veloituksetta katsomassa, millainen mesta on kyseessä. Meni hiukan maku koko firmaa kohtaan, mutta joudun luultavasti siitä huolimatta liittymään sinne puoli-ilmaisen kuukausimaksun takia (19,90€/kk). Boikotoiminen tulisi liian tyyriiksi :D

#GETSTARTED

Just näin iloisesti mä aina lenkkeilen! Uskokaa tai älkää sittenkään.

Woop woop! Päätin totella juoksuhousujani ja aloittaa vihdoinkin sen hemmetin lenkkeilyn. "#GETSTARTED saatana!", huusivat pöksyni ja lopulta tuo eilen vallinnut aivan ihana kevätkeli sai lenkillelähtöajatukseni kypsymään sille tasolle, että tosiaankin menin metsään ja otin juoksuaskeleen. Satuin vain pukeutumaan ihan väärin.. Arvatkaapas tuliko hiki tuossa toppaliivissä?

Tarkoituksena oli vetää sellainen kevyt n. 5km lenkki hiljakseltaan, mutta eihän meikäläisen kärsivällisyys riittänyt rauhalliseen hölkkään ja kirmasin itseni 2,4km matkalla ihan tuuttiin. Maybe next time maltan oikeasti juosta uskottavan mittaisen lenkin.

Huomasin pari viikkoa sitten, että armeija on tehnyt jaloilleni jotain mystistä. Jouduin kaivelemaan ikivanhat lenkkarini kaapin pohjalta, koska ihanissa luottojuoksukengissäni on pronaatiotuki, joka tuntuu nykyisin aivan tosi huonolta jalkaan! Näissä vuosia sitten Citymarketista ostetuissa Adidaksissa ei mitään sen kummempia hienouksia olekkaan jasuorastaan yllätyin, kuinka hyviltä nämä juostessa tuntuivat. Mun jalkani on vissiin oppinut ihan itse kannattelemaan itsensä oikeassa asennossa lättääntymättä. Mun jalkani on kasvanut aikuiseksi!

Paita / GinaTricot

Liivi / H&M

Housut / Stadium

Panta / H&M (kids)

Pari tuntia enää jäljellä kahden yön työputkestani, sitten pääsee hetkeksi lepäämään ja toivon mukaan salille! Pitääkin olla varovainen nukkumistensa ja unirytminsä kanssa, että tulisi uni ensi yönäki. Ei mahda olla hääviä herätä maanantaina ennen viittä jos ei ole saanut nukutuksi koko yönä :|

Ajatuksia juoksemisesta

Miten voikaan olla näin vaikeeta saada itsensä lenkille? Ennen inttiä kävin siskoni S:n kanssa kolmisen kertaa viikossa juoksemassa 5-8km lenkkejä. Nyt en saa itseäni millään ilveellä edes kevyelle hölkälle. Eipä olisi uskonut, että intti saa aikaa tämänsuuntaisen vaikutuksen :D Eipä siellä kyllä tullut juostua viimeiseen puoleen vuoteen oikeastaan kuin muutamia satunnaisia kertoja koiran kanssa. Enimmäkseen tuli käveltyä milloin missäkin varustuksessa: koiran perässä, taistelukamoissa, vapaa-ajalla muuten vaan.. Nykyään käynkin inttikaverini kanssa reiluilla 12km kävelyillä eikä semmoinen tunnu enää missään.

Viime kesäinen lenkki Kirjurinluodossa.

Aloitin aika tasan vuosi sitten lenkkeilyn ja lähtötaso oli melkoisen surkea: alkuunsa cooperissa taittui hädintuskin 1900m.. Nöyryyttävää! Muutamassa kuukaudessa tulos kohosi melkein 400m ja intissä juoksin "virallisessa cooperissa" lukeman 2270m. Kotiutumisen yhteydessä juostu 12-minuuttinen jäi minulta väliin, koska satuin sopivasti olemaan juuri silloin lomilla.. Hups! Piti siis reserviin siirryttyään käydä ihan stadionilla pinkomassa se hemmetin cooper kartoittaakseni hieman nykyistä kuntoani. Lopputuloksena 2290m, jalat olisivat jaksaneet mutta keuhkoista loppui tehot.

Vuoden takaisia tunnelmia cooperin jälkeen.

Nyt olisi kyllä korkea aika lähteä lenkille! Rajavartijakurssin pääsykokeiden minimiraja on naisilla 2200m ja jokaisesta ylimääräisestä 100m tuohon saa 0,5p lisää hakupisteitä! Olishan se hieno päästä vaikka 2400m (mikäli saan edes kutsua pääsykokeisiin :D).. Se jääköön nähtäväksi.

Paras lenkkikaveri ja trainerini S (5/2014)

Ylös, ulos ja lenkille perkele! Tai sitten päädyn syömään jätskii ja kattomaan Netflixistä Modernia perhettä... Hmmm.. valitsen jälkimmäisen.